...ensanomitäänsäästä, ensanomitäänsäästä, ensanomitäänsäästä...
Just nyt tekisi mieli perua kaikki puheet kyllästymisestä ikuiseen kesään tapeteissa, eh-heh-hee.
Vietin tapettiliikkeessä pienen session ja raahasin vielä kirjoja kotiin asti. Selailin myös Tapettitalon tapetit, mutta nyt niistä ei löytynyt mitään sellaista, jonka edessä olisin huokaillut ihastuksesta. Se Lumme on, kuten moni veikkaili, himpan liian väritön meille ja mun makuun.
Ja vaikka kuinka olin ajatellut jotain neutraalimpaa, niin mihin kissa karvoistaan pääsisi. Ei mihinkään. Olin jo lähes päätynyt tähän, vihreään versioon, kunnes huomasin, että meidän pastellimööpelit ei nyt näyttänyt kovin kivalta sen kanssa. Uusi yritys.
Olen aina ihaillut Siltakulman Marin (olohuoneen?) tapettia. Vihreäkukallista. Kysyinkin viikonloppuna, että mitä se mahtaa olla. Ja se on Gammalsvenskan jotain. Kuten myös nuo yllä olevat tapetit.
Sitten katsoin puhelimesta ottamiani kuvia ja mulla oli kakkossuosikkina se sama tapetti, mutta harmaana. En vain ollut lainkaan tunnistanut sitä, että tapetti olisi sama. Siinä näkee miten paljon selkoa saa tuijottamalla pelkkiä mallipaloja ison pinnan puuttuessa. Pitäisi aina saada koetapetoida :))
Mä tykkään ihan älyttömästi Gammalsvenskan tapskuista. Taitaa olla mun suosikkimallisto tällä hetkellä. Olkkarin tapetti on myös sieltä. Svenssonit ovat jossain vaiheessa uusiutuneet, eli mallisto on uusi ja kaikki ovat nykyään paperia.
