Ruusutapetit rullautuu kiinni ja palaa tapetille jossain vaiheessa aaton jälkeen. Ei ole suinkaan aika hiljentyä vielä, vaan nostattaa joulumieltä. Juhlimisen huippu koetaan tulevana viikonloppuna.
Vielä huomenna töihin ja illalla myöhään saamme iltapalavieraita.
Lauantaina talo täyttyy lähinaapureista, glögi höyryää ja tonttu saattaa löytää pientä terästystä siihen kaapin kätköistä.
Sunnuntaina on iltajuhlat, jossa saa terästää glögin lisäksi kielipään. Meidän joulunviettoon on aina kuulunut ulkomaalaisia. Osa on oppinut vuosien saatossa suomenkielen ja osa on joka vuotisia vieraita, jo aivan sukulaisiksi verrattavia. Niinpä joulupöydässä puhutaan suomea, saksaa ja englantia. Jouluruokia mättävät siinä missä meikäläisetkin. Sukuni naiset ovat olleet ahkeria naimaan muilta mailta. Minäkin melkein, mutten sitten kuitenkaan :)
Ruusutapetin perinteenä on pläjäyttää tämä "joulukalenteri" näin kerralla ja kokonaan. Avataan kaikki luukut yhdellä kertaa, mitä sitä suotta odottelemaan. Kuvia ei varmasti ole täydet 24, mutta kyllä näiden lataaminen kesti.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Kuusenkarahka on koristeltu. Nyt vain herran haltuun sen turnauskestävyys. Manukaan ei ole toistaiseksi käynyt latvassa keikkumassa.
Pino-kynttilänjalat on yksi itseltä itselle lahjoista.
Ihanat! Ei vain voinut olla ilman!
Olen lahjonut itse itseäni pitkin joulukuuta, joten mulla ei ole muuta toivetta, kuin että saisimme viettää joulun ilman Yrjöä. Saattaa olla liian suuri toive, mutta ainahan sitä sopii yrittää!
Tänään olen paistellut saaristolaisleipiä, joilla muistan myös joulun kyläpaikkoja ja äitiä.
Koska vietämme aaton toisaalla, ei ihan kaikkia lasten paketteja viitsi roijata ympäriinsä. Joulupukki on yleensä käynyt poissa ollessamme jättämässä myös kotiin suurimmat paketit lapsia odottamaan.
Lopulta aina on mennyt niin myöhään, että kotiin tullessa lapset ovat kuoleman väsyneitä ja ovat saattaneet nukahtaa jo autoon.
Tänä vuonna toteutan viime vuoden suunnitelman ja lapset saavat jo jouluaattoaamuna osan lahjoista. Herätessä ne odottelee kuusen alla. Niitä voi sitten joulupuuroa syödessä availla. Tai siis minä olen ainoa, joka puuroa meillä syö...
Kynttiläkuusi kuuluu meidän jouluun.
Hyvin hankala säilyttää, mutta aina yhtä ihana. Vuosia, vuosia vanha.
Hyvää joulua Dubai, hyvää joulua USA.
Hyvää joulua Ruotsi, hyvää joulua Saksa.
Hyvää joulua Suomi.
Hyvää joulua maailma!
Oikein kaunista joulua kaikille lukijoille.
Palataan perinteisesti jouluruoista örsönä!
*pussss*