![]() |
| ennen... |
Tapahtui lähes kaksi viikkoa sitten perjantaina...
Päätin poiketa kukkakaupan kautta kotiintullessa, koska mun uusi,
Hannalta mööpelivaihdossa tullut, kirjoituspöytä suorastaan huusi pioneita päällensä.
Raaskin ostaa pari suorastaan sikakallista oksaa. Myyjä ohjeisti ottamaan alalehden pois ja syvään veteen.
Kotiin, ihana
Päivi-maljakko esiin, alalehdet pois, uudet imupinnat ja maljakko lähes täyteen vettä. Pönttö kirjoituspöydälle ja pari kehnoa kännykkäkuvaa, jotka ovat ylhäällä. Ne oli ihanat ja sopi pöydän päälle täydellisesti.
Seuraavana aamuna istuin ja nautin aamukahvia pöydän ääressä. Surffasin blogit, facebookin ja iltapäivälehtien uutiset. Manu-kissanen kiehnäsi jaloissa. Poistuin hetkeksi ihan vain kuulemaan lapsen huudon "Äiti, Manu kaatoi kukkavaasin".
Voi vitperksaatjakaikkimuutmahdolliset sanat. Mulla oli se tietokone tosiaan siinä vieressä auki ja päällä. Vahinko oli jo tapahtunut. Ne pari litraa vettä oli mun koneen päällä ja kone pimeä kuin yö.
Luonnollisesti lauantaiaamuna, kun vakuutusyhtiöt eivät ole auki, eikä moni huoltopaikoistakaan. Mä tietysti tarvitsin konetta heti maanantaina kello 9:00.
Soitin kuitenkin vakuutusyhtiöön, kun sivuilla oli numero hätäasioihin normivirka-ajan ulkopuolella. "Tämä on yleensä ulkomailla tapahtuneita henkilövahinkoja varten". Joo kiitti, mulla on nyt hätä ihan kotona :) Takaraivossa nimittäin takoi, etten mä tosiaankaan ole ottanut yhden ainoaa varmuuskopiota mistään ja koneella on 2,5 vuoden valokuvat.
![]() |
| ...jälkeen |
Löysin lopulta aivan mahtavan myymälän, josta sain ensiapuohjeet ja johon lopulta koneeni kiikutin. Siinä vaiheessa näytti siltä, ettei yhtään tiedostoa saa pelastettua. Olo oli kieltämättä kuin suuren ryöstön jäljiltä. Koko mun elämä viety!
Lähdin siitä kaupasta kuitenkin hyvillä mielin kahden uuden koneen kanssa. Nyt on lastenkäyttöön oma pöytäkone ja mulla uusi kannettava. Sain arjen koittaessa vakuutusyhtiönkin kanssa asiat järjestykseen ja myymälästä pari päivää sitten tiedon, että tiedostot on pelastettavissa. Mutta kyllä noi pionit tuli helvatan kalliiksi!
Lopulta omin lapsille tarkoitetun koneen itselleni, koska tää vaan on ihana. Tosin.. kun katsoin blogiani, niin hyvä luojanen miten kamalalta kännykällä otetut kuvat näyttääkään. Tuli täydellinen lukko, enhän mä tollasia kuvia voi enää laittaa! Paitsi nyt saatte nää muutamat, kun ne on itse tapahtuman ajalta.
Että kaverit, ei mulla muuta, kuin, että ottakaa niitä varmuuskopioita! Se on ikävä tunne, kun kaikki katoaa. Erittäin ikävä tunne.
