Quantcast
Channel: Ruusutapetilla
Viewing all 233 articles
Browse latest View live

Kiitti kirjeestä!

$
0
0

En suostunut eilen(kään) lataamaan lapselle maksullista päivitystä peliin. Hirveä pihi äiti. Sain kuitenkin  asian tiimoilta kiitoskirjeen. Onpa se ihana :)

Ei tälle voinut kuin nauraa!


Pakko oli lähteä karvahöylän kanssa suihkuun, koska aamulla sängyllä köllötellessä multa kysyttiin "Miksi äiti sun kainalossa kasvaa partaa?"

En tiedä oliko toi enää naurun arvoinen juttu. Tilanne kuitenkin korjattu. Olen taas valmis helteille ja topeille. Oletsä?

Rapuraasut

$
0
0


Pitäähän nää hellepäivien lämpimät illat käyttää hyväksi. Näissä tunnelmissa kokoonnumme, lähes samalla porukalla kuin viimeksikin kuvan ollessa esillä, viettämään (katka)rapuiltaa huomenna.
Seinustan valot saa laittaa päälle jo huomattavasti aiemmin kuin kuukausi sitten.
Kesäpippaloinnissa tylsää on se, että puolet porukasta mökkeilee, mutta onneksi sentään muutamat vastasivat myöteisesti kutsuun.

Mun käy niin sääliksi rapuraasut, jotka joutuu elävältä kattilaan, että nyt mennään katkaravuin. Ne kiinalaiset kaverit pakastealtaasta taas ovat niin kovakuorisia, että moottorisaha pitäisi kaivaa esiin.

(katka)Rapujuhlissa tarjoillaan katkarapukakkua ja jokirapusalaattia. Pannukakku ruokkii lapset.
Katkiskakun liivatteet likoaa jo vedessä odottamassa tekijäänsä. Jotain rapujuhlarekvisiittaa saatan napata huomenna samalla, kun lapsi saa valita ensimmäisen koulurepun.

Tää oli nyt tällainen vinkki, että aina on joku juhlanaihe, jos on juhlimisentarpeisia ihmisiä, kuten me!

P.S. Tässä vielä kiitos kaikille edelliselle viestille hihitelleille. Vastailin sinne loppuun yhteisesti. Mutta kyllä, viesti säilötään aivan varmasti. Jatkokirjeitä odotellessa..

(katka)Rapujuhlat

$
0
0



(katka)Rapujuhlat juhlittu. Ja miten mä luulen, että ne oli samalla myös kesäkauden vikat pirskeet. Lomaa on kyllä vielä jäljellä, mutta arki norkoilee kulman takana. Voi ahdistus, mikä lomanjälkeiskrapula onkaan vielä edessä. Mutta ei ajatella sitä vielä, vasta viikon kuluttua. (Eipä.)

katkaRapujuhlissa oli siis tarjolla katkarapukakkua ja jokirapusalaattia. Molempien ohjeet ihan omasta päästä.

Kakkuun laitoin pohjaksi hapankorppuja, jotka kostutin voi-maitolitkulla. Itse massaan laitoin Philadelphia tuorejuustoja: yksi ruohosipulinen ja yksi valkosipulinen. Purkki Creme Fraichea, 2 purkkia kermaviilia, tuoretta tilliä, punasipuli sekä reilusti katkarapuja. Vähän sinappia, pippuria ja suolaa. 10 liivatelehteä, jotka liottamisen jälkeen sulatin sitruunamehuun.
Koristeluun kananmunia, katkiksia ja tilliä. Tämä satsi riittää 10 hengelle.

Rapucaesariin laitoin pari purkkia ravunpyrstöjä, 4 raastettua porkkanaa, pienen cantaloupemelonin,  2 romainesalaattiruukkua ja 1 punalehtinen salaatti, jonka nimeä en muista. Kastiikkeena käytän yleensä Lidlin caesar-kastiketta, jos olen sattunut sitä saamaan. Päälle parmesanlastuja, jotka useimmiten unohdan laittaa, kuten nytkin.


Lapsilaumalle paistoin pari pellillistä pannaria ja me aikuiset saatiin kesäiset mojitot. Ilta oli kaikin puolin ihana!

Rommia olisi vielä liraus jäljellä ja mä arvon, josko laittaisin vielä iltamojiton, kun lapset on unessa.
Keittiössä haisee nimittäin mintunlehdet vielä ihanasti eilisestä. Ja noi muutama limekin olisi jäljellä.



Childhood (sisältää kirjavinkin)

$
0
0




Mun on Madden hääjutuista lähtien tehnyt mieli Childhood-rannekorua ja tänään mä hain omani, kun oli muutenkin asiaa kaupungille. 

Koru on nyt kuitenkin vain aasinsilta kirjavinkkiin. Oletteko lukeneet Emma Donoghuen Huone-kirjan? Kannattaa ehdottomasti lukea, jos se on vielä lukematta. 


Sain kirjan käsiini hassuun saumaan, koska seurasin Clevelandin kidnapattujen tyttöjen vapautumista netistä aika tiuhaan. Cleveland on tuttu kaupunki ja se tarina oli jotenkin ihan karmivan uskomaton. 

Huone kertoo juurikin siepatusta tytöstä, joka saa vankeudessa lapsen. Tarina on lapsen näkökulmastaja lapsen suusta. Ehkä siksi kovin inhimillinen. Lapsen, joka ei tiennyt ulkomaailmasta, tai edes sen olemassa olosta mitään. Rankasta aiheesta huolimatta, kirja on tosi inhimillinen!

Ihan uusi se ei ole, joten saatavuudesta en osaa sanoa. Adlibrikselta sitä ainakin saa hintaan 5,80.



Ookkona Oulusta? Eli ookko nää Oulusta?

$
0
0
Aamukahvia juodessa huomasin facebookista tämän mainoksen. Ja pakkohan siihen oli tarttua, koska tilastoista päätellen täällä on paljon liikennettä Oulun suunnilta.

Olen useamman kerran kertonut kampaajaystävästäni Suvista, jolla on liike meille espoolaisille ja lahtelaisille. Nyt aukeaa Snazzy myös oululaisten iloksi! Oulun tiskin takaa löytyy ainakin espoolaisille tuttu Sara. Miten mulla on tunne, että nämä ulkopuoliset Snazzyt aukeaa aina rakkaudesta, heh.
Ja hei, nyt alatte mankumaan niitä lettikouluja myös Ouluun!

Jos olet irtolainen kampaamon suhteen tai kaipaat vaihtelua, niin suosittelen ehdottomasti. Kaikki palvelut ovat elo-syyskuun ajan -20%

Kampaajasta puheenollen, mä lähden myös sadepäivän iloksi kampaajalle! Ihanaa!

Näillä mennään

$
0
0
Mä suunnittelin jo viikonloppuna kertovani teille kaameasta krapulasta, joka vaanii ovella. Lomanloppukrapulasta, tai oikeastaan siitä, kuinka mies palaa töihin ja mä kärvistelen lasten kanssa vielä tämän viikon. Kun elämän olisi parempi palautua normaaliin yhdessä yössä.

En sitten ehtinyt sitä viikonloppuna kertomaan ja tuli maanantai. Muttei minkäänlaista krapulaa. Mies meni töihin, aivan kuten on tehnyt parikymmentä vuotta. Lapset oli kotona, kuten ovat olleet jo vuosia. Mä ihan ihmettelin, että onko mulle tapahtunut joku hermojen eheytyminen kesän aikana...
Tai sitten se oli ensimmäisen paastopäivän endorfiinit. Testaan haasteesta hetken tätä 5:2 juttua.

No, tuli tiistai ja siinä se oli. Maanantaisen nousujohteisen jälkeinen aika. Voi ziisus mikä päivä. Ruokin ipanat ja itseni Ikeassa. Hain vielä osmoa meidän ruokapöydän kanteen. Pöydän, jota olen työstänyt jo useamman päivän.
Tästä päivästä ei sen enempää, kuin, että voin ilokseni todeta kellon olevan ilta. Niin, koska se koulu oikein alkoikaan..?

Musta oli räpätty niin näppärä kuva ennen Ikeaan lähtöä, joten tässä se teille. Tutkin tuossa olinko saanut karistettua pitkäkoipihämähäkin kengältäni. Kuvassa kaikki mun kesälempparit. Kirjavan taustan vuoksi siitä puuttuu maininta "Ihanaa, juurikasvu poissa".

Päivi-huivi on Monday to Sunday home -kotimyynnistä. Se on huippu. Äiti oli viisaampi kuin minä, ja osti niitä kerralla kaksi. Perintöä odotellessa...

Syyskesän hankintalistalle lisäsin tänään ruskeat Converset.


Uusi minä?

$
0
0

Koti tursuaa kukkia, mutta se on vain hyvä juttu. Ostettujen ja äidiltä saatujen lisäksi raksin eilen pihasta maljakkoon kaikkea mahdollista. Pois sen luvatun ukkosmyräkän alta. Jota ei sitten tietenkään kovin kummoisena tullut, kuten arvata saattaa.

Lähestyvä syksy saa ihmisessä kalliita ajatuksia aikaan. Tekisi mieli läjäpäin uusia vaatteita ja hirveästi kotiin jotain uutta. Me rehellisyyden nimissä tarvittaisi muutama mööpeli. Lähinnä sohva ja nojatuoli. Olen luopunut ajatuksesta kunnostaa chippendalemme paristakin syystä. Päällimmäinen syy on hinta. Lysti maksaisi 3500-5000 kankaasta riippuen. Kiva. Niihin ei pelkkä verhoilu riittäisi, vaan jouset ja lähes kaikki muukin pitäisi uusia. Eivät just ole sen väärti.
Toinen syy on kissa. Saattaisi nimittäin tulla kissahanskat talveksi, jos se kynsisi mun kunnostetut chippendalet. Ja senhän se tekisi.

Viikonloppu alkamassa. Paitsi hah, mä olen päättänyt käyttää tämän viikonlopun lastenvaateinventaarioon. Tänä syksynä en aio olla päiväkodin eteisessä se, jonka lapsella ei ole kuravaatteita, kun niitä tarvitaan. Tai se, jonka lapsella ei ole hattua ja hanskoja, kun kaikilla muilla on. Ajattelin jopa kaivaa esille jotkut muut kengät kuin crocsit.

Jep, muuttunut nainen! Kaiken päälle aion vielä lanseerata perheen yhteisen aamupalan ja iltapalan. Niin, ja ryhtyä siistiksi sekä järjestelmälliseksi. Aivan uusi ihminen! Kohta ette enää edes tunnista mua, kun kuvat muuttuvat näyttäämään vain siistiä ja järjestelmällistä kotia.





HC-luokan puutarhahommia

$
0
0


Tämä päivä on mennyt hc-luokan puutarhahommissa. Ei mitään ruusujen istuttelua vaan ihan hardista.
Meillä on talon takana pieni pläntti maata, joka kasvanut ensin pelkkää metsää ja parin metsurivierailun jälkeen ryteikköä. Kantoja ja pöheikköä. Tarkoituksena on ollut maansiirtotöin tehdä siitä osittain pihaa, eli laittaa nurtsille ja jotain istutuksia ja loput jättää edelleen sille metsälle.
Tänään alkoi tapahtumaan. Kaivuri kaarsi aamulla pihaan. Ylös ajaessa päätettiin kaataa vielä yksi iso koivu rinteestä ja sitten itse asiaan.


Piukat paikat oli meidän terassin ja naapurin aidan välissä. Mitatessa todettiin, että siinä on tasan 15 cm ylimääräistä. Se on oikeastaan ainoa reitti tuolle alueelle, jollei halua tuhota muuta pihaa. Telaketjuvehje oli raivaushommissa, pyörällinen vehje vei maata, kantoja ja ryöhnää pois kuorma-auton lavalle.
Nyt takapihalla on hiekkakuoppa! Homma jatkuu ensi viikolla ja siitä parin viikon kuluttua oletan pääseväni golffaamaan omalle pihalle. Toivotaan siis lämmintä ja kosteaa syksyä, että nurtsi itää ;)



No ei vaan, mä ajattelin tehdä pari tehokasta iskua puutarhamyymälöiden syksyaleen. Pari omenapuuta, ehkä päärynäpuu ja jotain kaunislehtistä pensasta. Pensasvinkkejä otetaan vastaan.
Mielessä toki siintää House of Philian piha, mutta realismi kehiin ja toteamus, että kaikesta voi haaveilla.

Hah, perheen yhteisiä iltapaloja on syöty pari kertaa ja aamupaloja kerran. Menestys oli kohtuullinen. Natkujen vaatteet on inventoitu ja todettu vajetta "kouluvaatteissa". Senkin suhteen toivon lämmintä syksyä, että päästään nykysetillä pitkään, koska en saa mitään hurmosta lastenvaatteista. 

Koulupoikanen

$
0
0



Ensimmäinen kouluviikko takana. Opettelua se on ollut puolin ja toisin. Mä olen unohtanut allekirjoittaa ja juossut aamulla ennen koulun alkua allekirjoittelemassa. Lapsi on unohtanut takkia, reissuvihkoa ja lukujärjestystä. 
Henkisesti ilmeisesti aika rankkaa, koska koulusta on tullut kotiin aivan totaaliväsynyt ja kiukkuinen lapsi. Kivaa on kuitenkin ollut, mutta pelkkä istuminen on aiheuttanut kummastusta.

Toisena päivänä nousi esille kysymys kauanko sitä koulua pitää vielä käydä? Hyvin hän oli tietoinen, että yhdeksän vuotta ja sitten sen päälle jotain ja sitten sen jälkeen yliopistoon. Näitä "sen päällisiä ja yliopistoja" meillä ei ole koskaan keskusteltu, mutta ilmeisesti koulussa on puhuttu koulun kestosta.

Myös oma tulevaisuus on tullut pintaan. Hänellä ei koskaan ole ollut palomies-poliisi-kaivuri haaveita, vaan mikä-sinusta-tulee-isona -kysymyksiin on ollut aina vastaus: "olen niin pieni ettei tarvitse tietää vielä".  Mikä on harvinaisen oikein.

Nyt olen lähes henkihieveriin selitellyt ruotsinkielisten ystävien taustoja. En nyt ihan pähkinäsaarenrauhaan asti ole päässyt, mutta melkein. Mikä on äidinkieli ja miksi se on juuri äidin kieli. 
Myös kaikki ammatit ovat saaneet uuden merkityksen. Mitä kukin tekee ja miksi. Mitä O:n isä tekee, mitä E:n isä tekee. Mitä oma isä tekee. Mitä minä teen, mitä se, se, se ja se tekee. 

Ehdottomasti siisteimpiä juttuja tekee O:n isä, joka periaattessa on "rakennusten suunnittelija" sekä sukulaistyttö, josta tulee "elokuvantekijä". 
Yhdessä O:n kanssa he voisivat myös ryhtyä rakennusten suunnittelijoiksi, että saisivat minecraftissa hienoimmat rakennukset rakennettua. Samalla harmitti aika pahasti, että kaveri E, saattaa joutua lukemaan äidinkieltä yliopistoon, kun hän käy ruotsinkielistä koulua. 

"Jos sä nyt toistaiseksi vaan huolehtisit, että saat sen reissuvihkon ja muut paperit hilattua sieltä koulusta kotiin, niin eiköhän me sitten noi asiat joskus ratkaista"
- sanoi leipääntyneeltä kuulostanut äiti, joka tarvitsisi kipeästi parhaillaan sähkömiestä, putkimiestä, lakimiestä sekä leipuria.

Viikon ruoka tai viikoksi ruokaa

$
0
0



Tästä viikosta tulee superedullinen omien ruokailujen suhteen. Sain mummolatuliaisena varsinaisen paholaisen! Keittiövaaka meni erroriin, kun yritin punnita. Eli yli kolmekiloinen se on! 

"Se on kai ikäkysymys, että alkaa arvostaa kesäkurpitsoja" 
- pohtii uusin Olivia-lehti. Siinä tapauksessa mä olen keski-ikäinen. Kesäkurpitsa on ihanaa. 

Hanna Jensen samaisessa lehdessä kertoo, että jokainen tietää sen elokuisen päivän, kun sosiaalinen media räjähtää täyteen kesäkurpitsaa. Kannan oman korteni tähän kekoon ja paistan paastopäivän kunniaksi kesäkurpitsaa ja kanaa. Huomenna paistan kesäkurpitsaa ja paprikaa. Ylihuomenna varmaan täytettyä kesäkurpitsaa. 

Ihana vihreä pötkyläni, kohta syön sinut!


Voi kissan pissa!

$
0
0

Täällä istuu yksi kappaletta kissoja silmät suurina ja yksi kissan emäntä silmät ristissä. Lasten kanssa mä olen pystynyt toistaiseksi välttämään öiset päivystyskeikat *kop*, mutta kissan kanssa on testattu sekin puoli.

Maukalla on ollut pitkin kesää vähän pissavaivaa ja luonnollisesti se kuseminen piti lopettaa täysin sunnuntaina, mitenkäs muuten. Ei toki missään nimessä virka-aikana...
Tilanteen havaittuani, tein eläinlääkärisoittokierroksen: Yksityinen eläinsairaala kertoi proseduuriksi useamman päivän sairaalassaolon, 100% korvauksella ja laskun loppusummaksi kevyesti pari tonnia. Pieneläinklinikalla ei nyt annettu ihan niin dramaattista ennustetta, että sinne siis ja pikaisesti. Rahalla ei tosin siinä vaiheessa ollut enää merkitystä.
Puoleen yöhön odoteltiin sisäänpääsyä ja kun lopulta päästiin, kissa operaatioon ja mä hetkeksi kotiin odottelemaan eläinlääkärin soittoa jatkotilanteesta. Aamuyöllä, parin tunnin kuluttua, tuli helpottava puhelu, kissa kunnossa, operaatio oli sujunut helposti. Kusiputken tukos avattu, katti nesteytetty, huumattu ja valmis noudettavaksi. Sitten mä taas ajelin halki pääkaupunkiseudun hakemaan kissaa.

Kissa syö pari päivää diapamia ja tramalia ja on muuten sen mukaisessa kunnossa ;) Loppuelämänsä tuo syö kiteidenestoruokaa. Pikaisesti kalkuloiden sanon, että kaikkien näiden eläinlääkärireissujen jälkeen Maukka kuseksii lähes kultaa! Vaan ei väliä, pääasia että pissaa ja toivotaan, ettei tukos hetkeen uusiudu.

Nyt mä alan miettimään miten saisin tämän uuden ruokavalion uppoamaan. Manulle on tähän asti kelvannut vain tasan yksi märkäruoka ja pari eri nappulaa.
Sitten mä petaan itselleni sängyn alakertaan, koska lääkitys näyttää vievän takajalat alta eikä portaissa kulkeminen onnistu. Manu ei nimittäin pysty nukkumaan kuin mun vieressä. Kuten kaikki muut meidän perheen mieshenkilöt. Voitte vaan kuvitella miten ahdasta meidän sängyssä on aina aamuyöllä, kun siellä makaa koko perhe kissan kanssa!

Pari pakko-omistaa -juttua syksyyn

$
0
0

Ihan ensin Manulta terveisiä. Runsaan nesteytyksen seurauksena kissanhiekkaa on mennyt lähes säkillinen parissa päivässä. Että hyvin luistaa kusi ja katti on kaikin puolin toipumaan päin!

Mä ajattelin esitellä kemppariosastoani ja heti kuvien ottamisen jälkeen tajusin karmivan tosiasian. Mun kuvasta puuttuu nyt kaikki chanelit ja diorit. Mutta antaa mennä silti, koska ne eivät kuulu tähän juttuun. Mun syksyn must-haveihin. 

Uusi rakkaus on bareMineralsin uutuus Ready. Kiinteä versio siitä pöllyävästä. Aivan ihanaa! Hyvä peitto ja levittyvyys eikä tosiaan pölise ympäriinsä. Tuosta ei tule ihan niin mattaista pintaa, joten jokainen ryppy ei heti näy. Lärvin oman rasvan se sitoo hyvin ja naama ei kiiltele.
Siihen on myös oma suti. Tuollainen tylppäkärkinen. Oma sutini on myös bareMineralsin. 


Syyskesän myötä hajuvesi on vähän hakusessa. Kirpakkana aamuna tekisi mieli jo palata vähän paksumpaan tuoksuun, kun taas päivällä ollaan lähes kesätuoksulukemissa. Calvin Kleinin Shock on mun syystuoksu, kuin myös kuvasta puuttuva Lancomen La vie est belle. Ne kaipaavat ympärilleen neuletta ja huivia...

Kuvissa on myös pari huippua markettituotetta:
Cailapin ripsientaivuttaja ja just tuo malli. Menee mukavasti käteen ja kääntää hienosti. Jep, taivutus pitäisi tehdä ennen ripsaria, tiedän, mutta mä teen sen aina ripsarin jälkeen. 

Lorealin Telescopic -ripsari. Mulla oli tässä kerran akuutti ripsaripula ja ainoastaan Prisman kosmetiikkaa saatavilla. Nappasin tuon ja se oli ehdoton löytö. Pidentää, taivuttaa, ei kokkaroidu ja pysyy. Edes hellepäivinä ei ole tullut pandoja silmien ympärille. Tätä ostan toisenkin!

Johannalta sain ihanan paketin, jossa oli mulle mm. Victoria's Secretin huulikiilto. Niin ihana! Pari päivää olenkin siitä johtuen kuluttanut miettiessä, että miksei Victoria's Secret tule ikinä Suomeen?


Viimeisimpänä ja tärkeimpänä. Todellinen must have..
Varmaan kolmas kerta tällä sesongilla, kun hilasin lasta päiväkotiin, oli ovessa se ihan paras uutinen: "Meillä on täitä!" Ja vielä lapsen omassa ryhmässä. Äkkiä kotiin ja Linicin Prevent Spray käsilaukussa takaisin päiväkotiin. Nappasin ipanan aamupiiristä suihkittavaksi ja tuttu tuoksu tulvi nenään. Siitä huolimatta mun päänahkaa alkoi välittömästi kutittaa. Psykologinen reaktio - onneksi! 
Tuon siis pitäisi ennalta estää täitartuntoja. Muutamalla suihkauksella on tehoa päiväkotipäivän ajaksi. Saattaisin jopa suositella!


Lisäsimme iltarutiiniin punkkitarkastuksen lisäksi täitarkastuksen. Välillä tuntuu kuin eläisi 1800-luvulla, kun lapsista saa etsiä loisia. Kuvassa olevat pinsetit on muuten niitä punkkeja varten ja ihan normaalit pinsetit, jotka toimii mun mielestä parhaiten.

Tiistai-iltojen rutiiniin on kuulunut koko kesän Beckit. Eikä tämäkään ilta tee poikkeusta. 

Kissan pissa, kausi 1, osa 2

$
0
0


Otan aina kesäksi matot pois lattialta. Sen myötä tulee jotenkin ihanan valoisaa ja avaraa. Muutaman ensimmäisen kylmän yön jälkeen rullailen ne takaisin lattialle, jonka jälkeen on taas jotenkin niin kodikasta. 
Viikonloppuna rullailin niitä lattialle ja haettiin Ikeasta uusi nojatuoli. Enää ei jouset fjongaa takapuoleen ja vanha chippendale luovutettiin kissan valtaistuimeksi. Tuoli on muuten tosi hyvä istua ja ihanan siro!


Vähänpä silloin tiesin ja ilo kissanpissasta oli eilen ennenaikaista. Tänä aamuna heräsin kissan jatkuvaan ramppaamiseen laatikolla. Tein ensimmäisen soittokierroksen eläinlääkäriin ja rullasin matot pois lattialta sekä tein esteet uuden tuolin päälle. Sitten huumasin kissan vaihteeksi ja nyt odotellaan puoleen päivään, jos tilanne laukeaa kipulääkityksellä. Täyttä tukosta ei ole, koska pissaa tulee vähän. Mutta miten mulla on tunne, että kohta mä pakkaan katin laatikkoon ja me lähdetään eläinlääkäriin. Kissankusen hinta on muuttumassa kullasta pieniksi timanttikiteiksi. 

Erään äidin epätoivo

$
0
0


Ensin se oli "iikka", sitten "uua etuii", jonka jälkeen tuomasshh ja nyt ihan Tuomas tai you tuben ansiosta thomas. Maailman rakkaimmalla lapsella, Tuomas Veturilla, on monta nimeä.

Yksi maailman rakkain lapsi täyttää sunnuntaina 4 vuotta. Jo kolmatta kertaa hän haluaa synttärilahjaksi pelkästään Tuomas Vetureita. Iän myötä vaateet ja jutut toki hieman kasvaa. Vuoden sisään hänestä on tullut varsin näppärä you tuben käyttäjä. Sieltä on kiva katsoa toisten, pääosin japanilaisten ja amerikkalaisten lasten, Tuomas Veturi -synttäreitä. Öh, ne muuten panostavat ja ipana katsoo videoita silmät kiiluen...

Tuomaksia ei tällä hetkellä juurikaan saa meikäläisistä lelukaupoista, joten hyvissä ajoin tyhjennettiin mummien kanssa yksi saksalainen nettilelukauppa. Lahjat siis hankittu.

Keväästä lähtien olen saanut kuulla tarinoita millainen kakku pitäisi saada. Sen pitää olla Tuomas-kakku, mikäpä muukaan. Siinä pitää olla ehdottomasti savupiippu. Saattanskuu, kakun suhteen aktivoiduin eilen katsomalla you tuben selaushistoriaa, leivontakauppojen sivuja jne. Mä en suoriudu tästä!

Mun kakkunäpräystaidot ovat lapsen tasolla. Mistä ja miten mä kehitän savupiipullisen kakun sunnuntaiaamuksi? Tai edes jonkun tuomasaiheisen kakun. Olen valmis luopumaan piipustakin, kunhan se hemmetin veturi saadaan siihen kakkuun. 

Miksei mulla ole aikaa printata, leikata, liimata ja näpärätä? Miksen mä ole multitalentti?

Tulee paljon omenaa

$
0
0
... kohta mehua taas saa.




Vaan ei ihan vielä meidän pihasta. Naapurissa on ihana omenatarha, jota me saadaan vapaasti käyttää syksyisin. Eilen hain muutamat taas ja tein iltapalaksi uuniomppuja. 
Mehua en keittele, mutta omenahilloa voisin pienen satsin tehdä. Jos vaikka ensi viikonloppuna. Lisään omenahillomassaan aina pari banaania. Tulee ylihyvää!


Meillä ei ole enää yhtään omenapuuta. Yksi oli, joka siirrettiin ensin talon laajennuksen myötä toiselle paikalle. Se jopa selvisi siirrosta, mutta jänikset söivät sen kiitettävästi parin viime talven aikana. Nyt se sahattiin pihatöiden vuoksi kokonaan pois. Uusi omenatarha rakentuu toiseen kohtaan, kätevästi tuon naapurin omenatarhan jatkeeksi, mutta meidän puolelle. Se istutetaan vasta ensi keväänä. Nyt keskityn haalimaan tuohon jyrkkään rinteenpätkään syksyn aleista jotain. 

Istutettuna on sinimarjakuusamaa ja norjanangervoa, jota täytyy saada muutama taimi lisää. Seuraavaan kerrokseen tulee pallohortensiaa. Eli alkukesästä kukkisi ne norjalaiset ja hetki sen perään aloittaisi hortensiat. Pallohortensia on siitä kiva, että aloittaa jo heinäkuussa ja näyttää kukkivan edelleen. 

Mutta nyt mulla on kakkupohjat uunissa, sokerileipuri valmistautuu. Hih.

On kaikki niin kuin ennenkin!

"se" KAKKU

$
0
0


Kakku-urakka ohi. Tässä tällainen pieni kurkistus. 

Jos joku ei nyt ymmärtänyt, niin tässä vaiheessa kannattaa sanoa: Hieno! Wau! Tai mitä vain ylisanoja. Koska mä olen ylittänyt itseni, vaikka tulos on hieman muhkurainen.

Nyt lahjojen paketointiin ja sitten 21 tapaa pilata avioliitto. 

Perustylsää

$
0
0


Peruskarmivan viikon jälkeen sitä kummasti arvostaa perustylsiä juttuja. 
Perustylsiä juttuja on pari lasillista viiniä oman miehen kanssa, kun ei tarvitse puhua mitään. Toinen nojatuolissa, toinen sohvalla, telkkari auki ja molemmilla lasittunut katse. 

Perustylsää on kuun vaihteessa kaivella kaikki ruttuiset kuitit kirjanpitäjälle lompakon ja käsilaukun syövereistä. Perustylsänä sadepäivänä sekään ei haittaa niin kauheasti. 
Nukuin perusteellisen hyvin viimeyön pitkästä aikaa. Kääntymättä varmaan kertaakaan. Sen seurauksena mulla on erittäin mielenkiintoinen tyynynpainauma edelleen silmäkulmassa havaittavissa: aivan kuin 10 sentin rivistö tikkejä! Mies kysyi aamukahvilla, että onko mulla mustasilmä.


Perustylsänä ja pimeänä päivänä on hyvä laittaa kynttilät palamaan jo aamusta, vetää perustylsät verkkarit jalkaan ja tukka perustylsälle ponnarille.

Perustylsänä ihmisenä mä tykkään näistä perustylsistä jutuista. 

Perustylsää viikkoa vaan kaikille muillekin!

Kirja kännykässä

$
0
0

Joskus viime talvena päätin ladata lapsille kiireiltoja varten äänikirjoja kännykkään. Liityin Elisa kirjaan + latasin puhelimeen sen appsin. Hankalina iltoina, kun ei ehdi lukemaan, lapset vaakaan, puhelin kaiuttimeen ja valot veks. Toimii muuten myös automatkoilla. Sisällöksi valkkasin Risto Räppääjän ja Kolme iloista rosvoa. Rosvot oli mun lapsuuden ehkä suurin suosikki, mutta jälkikasvuun uppoaa Ristot huomattavasti paremmin. En pysty käsittämään syytä


Vähän naureskellen olen suhtautunut padeille ja podeille tarkoitettuihin sähköisiin kirjoihin. Samalla mua on ahdistanut kasvavat kirjapinot nurkissa. Olen kyllä siirtynyt pääosin pokkareiden kuluttajaksi jo muutama vuosi sitten. 
Päätin myös, etten kasvata huushollin kirjahyllytilaa enää yhtään. En kaipaa kulttuuriolkkaria 5 x 5 metrin kirjahyllyllä. Pokkareista pääsee sentään eroon kirppiksellä, jossa taas ei kovakantiset liiku suuntaan eikä toiseen. Sekin vähän outoa!
Nyt päätin kuitenkin heittää kaikki epäilykseni romukoppaan ja latasin itsellenikin pari kirjaa. Ensimmäistä olen lukenut jo hyvän matkaa ja muutaman illan totuttelun jälkeen lukeminen sujuu jo tosi hyvin. Itse asiassa se on varsin kätevää. Latasin kirjat puhelimeen, mutta ne ilmeisesti saa synkattua myös padille, joka moninkertaistaa tekstin määrän. Mutta hyvin siis sujuu lukeminen ihan puhelimestakin. 

yksi sivu kirjaa iPhonen näytöllä näyttää tältä

Pikkasen mua tökkii ladattavien kirjojen hinta. Voisi kuvitella, että sähköisessä kirjassa säästää paino-, materiaali- ja varastointikulut, eli ne voisi olla edullisempia kuin kirja-kirjat. Silti ne on jopa ehkä hieman painettua laitosta kalliimpia, koska uutuuskirjat on usein tarjouksissa kirjakaupoissa.

Uusimman Lehtolaisen ja Pia Heikkilän Operaatio Lipstickin luen nyt ainakin sähköisesti. Sen jälkeen katson otanko tavaksi. Operaatio Lipstick vaikuttaa ainakin hyvältä! 
Tässä muuten varmasti yksi keino ulkosuomalaisille päästä lukemaan suomalaisia kirjoja.

(tämä ei ole minkään sortin yhteistyö)



Uusi vitonen

$
0
0



Aina välillä kuulee näitä "kelaa, mitä se maksaisi markoissa!"-huomioita. Välillä se ihan ärsyttää, kun maailma on siitä ajasta kuitenkin muuttunut muutenkin aika paljon. Itse olen onnistuneesti unohtanut koko markka-ajan. En koskaan käännä mitään markkoihin. Paitsi tätä kirjoittaessa mietin kaikkea mitä tällä hetkellä haluaisin.

Odd Mollyn neule 199€  = 1183,20 mk

Giorgio Armanin Si -tuoksu 63,90€ = 379,95 mk

(ja ihan vain riihikuivaa; Manun pissavaivojen kulut reilulta kuukaudelta n.1600€ = 9513,15 mk)

Täysin ulkomuistista ja selkärangasta tulee edelleen euron muuntokerroin, mutta ihan hämärän peitossa on jo markka-ajan hinnat.

Euroon siirtyminen on jäänyt mulle parhaiten mieleen asuntokaupoista. Meillä lähti ensimmäinen yhteinen asunto myyntiin juuri euroon siirtymisen aikoihin. Hinta ilmoitettiin euroissa, mutta kaikki tarjoukset saatiin edelleen markoissa. Kun onnistui tinkimään muutaman tuhatmarkkaa, ei se euroissa ollut oikeastaan juuri mitään.

Nostalgisia hetkiä meillä koettiin, kun pistimme vanhat nojatuolit ja sohvan kappaleiksi kaatikselle vientiä varten. Verhoilun syövereistä löytyi viiden pennin kolikoita. Olipa ne pieniä! Heti tuli mieleen viiden pennin nallekarkit.

Omat lapset eivät ymmärrä rahasta juuri mitään, koska eivät yksinkertaisesti juuri näe rahaa. Mulla on hirveän harvoin käteistä, maksan kaikki kortilla. Helppouden vuoksi. Legopaketti-indeksillä me on vähän harjoiteltu rahan arvoa: 
"Se maksaa vähän, kuten ihan pieni legopaketti. Se on kuule tosi kallis, kuin kaksi jättimäistä legopakettia"

Itse vain vähän vanhempana säästin jo kovasti. Säästökohteena oli undulaatti. Kun säästin itse yhden linnun, sain vanhemmiltani toisen + lintuhäkin. Säästäminen oli kivaa. Voisikin oikeastaan miettiä jonkun säästökohteen. Mä en ole pitkään aikaan säästämällä säästänyt mihinkään.

Jotkut asiat jää hassusti mieleen. Muistan täsmälleen missä näin uuden vitosen setelin alkukesästä. Sain sen käteeni ostaessani mansikoita ruokakaupan edessä olevasta kojusta. Se näytti ihan leikkirahalta.
Setelit uudistuvat vähitellen kaikki. Tämä femma oli siis vasta alkusoittoa!

Kohta kilisee

$
0
0
Stressi on vallannut kokonaisvaltaisesti meidän talon. Uskokaa tai älkää, mutta kissaa myöden...

Miehellä on se perinteinen, eli työstressi. Hänellä se saattaa kuulua vähän luonteeseenkin. Kun luonneperimää jaettiin, oli esikoisemme paikalla, kun kohta "stressi," oli jaossa. Eli pientä levottomuutta havaittavissa aina kouluviikon päätteeksi.

Minä sen sijaan olen ollut ihan jossain muualla, kun stressiä on ollut tarjolla ja siltä vaikuttaa myös perheen pienin ihminen. Mä en kerta kaikkiaan juuri koskaan stressaa. Vanhemmiten olen huomannut alkavani stressata, kun muut sitä tekee. En mä toki täysin teflonia ole, jos asiat vain kasaantuu.
     
Nyt on myös herännyt epäilykset, että kissalla on stressi. Jep - just tätä mä vielä tarvitsin. Kissoilla on kuulemma hyvin yleinen, ellei erittäin yleinen, taipumus kasvattaa itselleen stressi joistain aivan käsittämättömistä syistä. Kuin vaikka uudesta huonekalusta, kusilootan siirtämisestä tai no, ihan mistä vain, mitä ihminen ei tule edes ajatelleeksi. Ja yleinen reaktio stressille on just nämä kusiongelmat.

Niinpä mä olen kasvattanut kissakuluja ostamalla törkykalliin emoendorfiineja levittävän, pistorasiaan laitettavan tuoksupullon. Pessyt pissalaatikot kloritella, kun se on kuulemma kissojen mielestä niin ihana tuoksu. Tästä puuttuu kuulkaa enää henkiparantaja tai joku muu kissan aurojen korjaaja. Aiheutan lievää huvittuneisuutta lähipiirissäni.


Nyt me on Maukan kanssa hoidettu stressiä kaksin viikonloppu. Ollaan löllötelty sohvalla. Kissan stressi näyttää helpottavan, oma sen sijaan kasvussa. Onneksi tänään pyörähtää neulepirkot kesätauon jälkeen käyntiin. Muistelin jo aamukahvilla miten rentouttavaa virkkaaminen onkaan.
Kaivoin keväällä kesken jääneen neuleen esiin. Printtasin kadonneen ohjeen. Sain äidiltä aivan ihania vanhoja nappeja laatikollisen. Tästä se taas lähtee. Surffasin jo vähän garnstudiota ja mietin mitä tekisin seuraavaksi. Johonkin noita nappeja on saatava laittaa!

Kohta kilisee - puikot siis. Tunsin jo ajatuksesta hermojen lepäämissurrauksen.                




Viewing all 233 articles
Browse latest View live